Anneli Jäätteenmäki Kestävyys testattu.

Pimittämisen kulttuuri kukoistaa

Pimittämisen kulttuuri kukoistaa ja voi hyvin niin Euroopassa kuin muuallakin. Avoimessa, demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi olla itsestään selvää, että hallinto on läpinäkyvää ja avointa. Usein käy kuitenkin niin, että kun näennäinen avoimuus lisääntyy, todellinen valta siirtyy salaisiin kabinetteihin.

Olisiko esimerkiksi Kreikka siinä jamassa kuin se nyt on, jos olisi kerrottu alun perin avoimesti, mikä on maan todellinen tilanne. Valhe, emävalhe, tilasto pitää valitettavan usein paikkansa muuallakin kuin Kreikassa.

EU-tasolla avoimuudesta väännetään kättä jatkuvasti. Ensi keskiviikkona Strasbourgissa europarlamentti jatkaa neuvotteluja EU:n asiakirjojen avoimuudesta komission ja neuvoston kanssa. Toimin avoimuusasetuksen esittelijänä perussopimusvaliokunnan puolesta. Toinen esittelijä on brittisosialisti Michael Cashman.

Kiistakysymyksenä on, kuinka laajasti ja helposti kansalaisten on mahdollista saada EU-instituutioiden tietoja nähtäväksi. Neuvotteluista ei odoteta helppoja, sillä neuvosto ja komissio vetävät pakkia taaksepäin.

Kyse on EU:n asiakirjojen avoimuusasetuksen päivittämisestä. Vuoden 2009 Lissabonin sopimuksen myötä avoimuutta vaaditaan kaikilta unionin instituutioilta. Aiemmin sitä edellytettiin ainoastaan parlamentilta, neuvostolta ja komissiolta.

Parlamentin enemmistö, oikeistoa edustavaa EPP:tä (kokoomus, kristilliset) lukuun ottamatta, haluaa laajentaa EU:n asiakirjojen saatavuutta nykyisestä ja selkeyttää nykyisiä sääntöjä. EU-toimielimille halutaan omat tietovaltuutetut vastaamaan sääntöjen ja hyvien hallintokäytäntöjen noudattamisesta.

 EU:n rahoituksen avoimuutta korostetaan. Budjettiin liittyvien asiakirjojen pitää olla julkisia ja kansalaisten saatavilla. Parlamentti ei vaadi mahdottomia.

 Komissio ja neuvosto taas yrittävät rajata asiakirjan määritelmän ja soveltamisalan kapeaksi ja lisätä salassa pidettävien asiakirjojen määrää ja pidentää määräaikoja. Niiden mukaan on aikaa vievää syynätä asiakirjoista ei-julkistettavia kohtia. Eikö se ole demokratian hinta?

EU:n avoimuus ei ole vain virkamiesten passiivista sääntöjen noudattamista. 2010-luvulla sen pitäisi olla ennakoivaa toimintaa. Asiakirjat pitäisi löytyä helposti ja nopeasti netistä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Kyllä maamme hallitukseen on kirjattu avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä useampia kohtia. Se ei vain ole vielä näkynyt. Paras esimerkki on Ville Piholan kantelu oikeuskanslerille ja sitten VM:n vastine osoittaa, että kuinka siinä yritetään kierrellä asiaa.

Miten tämä kaikki voisi lisätä luottamusta europarlamenttiin tai edes eduskuntamme tekemisiin? Tässä on vaan vaarana se, että kohta ei tarvitse välittää mistään mitään.

Jouni Ikonen

Jos tarkastellaan julkisen sektorin työntekijöiden suhdetta väkilukuun, niin Suomi itseasiassa peittoaa Kreikan:

Kreikan väkiluku 10,8 miljoonaa ja julkisen sektorin työntekijöitä 750 000. Kreikan suhdeluku: 0,07

Suomen väkiluku 5,4 miljoonaa ja julkisen sektorin työntekijöitä 668 000. Suomen suhdeluku: 0,12.

Kreikalla menee huonosti julkisen sektorin ollessa 7% kansasta. Suomen julkinen sektori on 12% kansasta!

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikka
http://www.talouselama.fi/uutiset/kreikan+uudetkin...
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tyoelama.html

Käyttäjän villepihola kuva
ville pihola

Tiedon levittämisen sensuuri on näköjään iskenyt tänne US:n puheenvuoroonkin.

Eilisen jälkeen en ole nähnyt enään missään blogissa mahdollisuuttaa jakaa sitä Facebookissa.

Liekö Huusko ottanut mallia pimittämiseen EU:sta vaiko Suomen eduskunnasta?

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Anneli!
Voisitko ystävällisesti myös valottaa suhtautumistasi suuren tabun EVM:n hallintoon?
Toivon, että myös Keskusta käy tästä keskustelua. Vielä ei tietääkseni kukaan ole ottanut kantaa tähän ihmeelliseen "jumalten oikeuksin varustettuun supervaltioon Euroopan yllä".

Henry

Matti Mottonen

Muistaakseni pääministeri Matti Vanhanen painotti ettei hallituksensa ministerit keskustele keskeneräisistä asioista. Jäin ihmettelemään, milloin asioista voidaan sitten keskustella.

EU:n tietovirta on mahdoton: suunnattomia direktiiviehdotuksia tulee pimennosta. Pimento voi johtua siitä,että tietoa ei jaeta tai sitten sitä eivaan saa poimittua tuosta virrasta. Niiden vaikutukset saattavat olla melkoiset.

Jos tietoa saa, se peittyy polittiiseen jargoniin ja vain lobbarit osaavat sitä tulkita. Asiaa ei paranna se, että säännöksille ei ole ns. esitöitä helpottamaan tulkintaa. Näin annetaan EU tuomioistuimelle valtaa. Demokratiaa haittaa myös se,e ttä komissio voi säännöksillään jopa muuttaa direktiivejä. Parlamenttia vain kuullaan.

Sama toteutuu kivasti mös kotimaisessa kabinettipolitikoinnissa.

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

Ja avoimesti pitäisi jopa stubbeloille kertoa, paljonko kunakin vuonna Suomi on nettomaksanut EUlle. Ps. ao. tieto löytyy kyllä virallisena eikä se valehtemalla muutu toisinpäin, parina vuonna minisumma sieltä suunnasta mutta peanuts kun katsotaan normivuosia. (nyt ei siis tätä nykyistä eurokatastrofia ollenkaan mukana)

lassi leino

Aina kun pimeyden ytimessä viihtyvä kannuksiaan kiillottava peruspoliitikko-enemmistöistö avaa juristisen aarrearkkunsa mitenkä se on, että minua askarruttaa, että kenen asialla hän on?.
Eu-jarkoninen -diskussi on laajalti tartuttanut myös `alkiolaisen ajattelun`-kannattajat. Keskustapuolueelle politiikka on ain ollut jäämättömästi pragmaattista peliä, missä sen olessa vallassa myös Suomi-neito on myytävissä.
Sanokaa hinta?

Asiakirjojen julkisuudella ja avoimuudella ei ole ollut mitään erityistä merkitystä journalistiseen tasoon, polittikan käytäntöihin tai juridiikan tulkintoihin EU- Suomessa.

Toimituksen poiminnat